MOVING AND OUR FUTURE LITTLE BABY...
Hola!
Nyt olkoot aika aloittaa tänne kirjoittelu. Kaikenlaista on tapahtunut ja tuntuu, että koko elämä on muuttunut ehkä jopa liian nopeassa ajassa. Suurin muutos tällä hetkellä on se, ettei asu enää kotona. Ja se, että ensimmäistä kertaa elämässäni asun miehen kanssa, joka ei ehkä arvosta asunnon kauneutta ja siisteyttä niin paljon kuin minä :D Toinen tuleva suuri muutos on meille ensi kuussa tuleva pikkuinen "vauva". Mutta aloitetaan nyt muutosta.
19.5 sain avaimet ensimmäiseen omaan asuntooni, eli noin kuukausi sitten. Muuttoon en ollut valmistaunut melkein ollenkaan. Huonekaluja sekä elämiseen tarvittavia asioita minulta ei löytynyt. Toki aluksi aikaa meni pelkkään asunnon siivoukseen, sillä entinen asukas oli jättänyt sen erittäin törkyiseen kuntoon... Onneksi itseltäni löytyi taustavoimia siivoukseen, kiitos siis heille! Siivouksen jälkeen huonekaluja alkoi pikkuhiljaa vyöryä asuntoon erilaisista lähteistä. Läheiset antoivat meille erittäin paljon ilmaiseksi huonekaluja ja tarvikkeita. En voisi olla kiitollisempi siitä. Loput asiat ostimme joko tori.fi:stä tai ikeasta (opiskelijahintaan tietenkin :D). Asunto saatiin kohtuulliseen kuntoon, mutta huonekalut eivät ehkä olleet kaikista mielyttävimpiä. Tämän jälkeen vanhoja huonekaluja on korvattu todella paljon. Juuri eilenkin haimme pois toisen perheen muuton alta uuden ihanan pellavasohvan ja siihen sopivat nojatuolit. Asunto alkaa hiljalleen näyttää omalta kodilta♥
Itselläni on ollut erittäin ristiriitaisia tunteita muuttoa kohtaan. Innostumisen tunteita on aiheuttanut idea omasta rauhasta, vapaudesta ja sisustamisesta. Näitä kaikkia muutto on tuonut mukanaan. Olen saanut omaa rauhaa ja päätösvaltaa, etenkin kun mies on kaikki päivät töissä. Oma rauha on itselleni tärkeää, kunhan sitä ei ole liikaa. Vapaus on täysin uusi tunne itselleni, sillä minulla on ollut aina selkeät ja tiukat rajat kotona. Olen tällä hetkellä vapaa tekemään omat sääntöni. Minun ei ole pakko siivota, jos en halua. Minun ei ole pakko tulla ajoissa illalla kotiin, jos en halua. Voin myös kokata ja syödä juuri sitä mitä itse haluan. Nämä kaikki ovat positiivisia asioita. Kuitenkin yllättäen kaikki negatiiviset puolet liittyvät samoihin asioihin.
Oma rauha tuo mukanaan sen, että olen unohtanut täysin keskittymisen tärkeisiin asioihin. Nyt kun vieressä ei ole kokoajan äitiä muistuttamassa esimerkiksi kouluasioista, olen itse unohtanut ne melkein kokonaan. Kirjoitukset ovat edessä syksyllä ja tällä hetkellä valmistumiseni on ollut naurettavaa. Olen kirjoittanut muistiinpanoja, mutta en todellakaan ole lukenut niitä. Tarvitsisin sen jonkun patistamaan joka päivä. Vapaus tuo mukanaan erittäin paljon huonoja puolia. Minun ei ole pakko siivota, mutta siitä seuraa erittäin epämukava olo omassa asunnossa ja tavaroiden jatkuva katoaminen. Minulla ei ole kotiintuloaikoja, mutta se johtaa siihen, että saatan olla aamuyöhön asti ulkona vaikka seuraavana aamuna on aikaisin herätys ja tästä seuraa jäätävä väsymys. Voin tehdä ruoaksi aivan mitä haluan, mutta minun pitää myös tiskata kaikki sotkemani ja pitää huoli, että ravinto pysyy tarpeeksi terveellisenä. Yksi vinkki kaikille yksin muuttaville, OSTAKAA TISKIKONE. Oikeasti.
Pääosin olen silti onnellinen muutosta. Varsinkin, kun en muuttanut todellakaan kauaksi kotoolta, joten voin käydä siellä niin usein kun haluan. Olen vihdoin itsenäistymässä ja aikuistumassa. Se on yllättävän hieno tunne!
Nyt kun olen muutosta höpöttänyt aivan tarpeeksi, siirrytään toiseen aiheeseen. Nimittäin meidän tulevaan pieneen uuteen asukkaaseen. Otsikko on ehkä hieman liian hämäävä asian suhteen, ei minusta ei ole tulossa teiniäiti. Ei todellakaan. Pienellä vauvalla tarkoitan jotain todella pientä ja herttaista karvakasaa. Nimittäin koiranpentua. Olen asunut aina perheessä jossa ollaan allergisia koirille, joten en ole ikinä saanut omaa koiraa. Olen jo monta vuotta vannonut, että kun muutan pois kotoa, hankin itselleni koiran. Ja nyt on vihdoin sen aika. Ensi kuussa säästöt koiraan ovat kasassa ja meidän asuntoomme tulee perheenlisäystä. En ole vielä varma haluanko rotukoiran vai sekarotuisen. Sen tiedän, että en halua todellakaan mitään pientä koiraa. Haluan koiran josta saan turvallisuuden tunnetta ja jonka kanssa voin ulkoilla pitkiä matkoja ilman, että koira väsyy. Elämäni tulee muuttumaan varmasti niin paljon koiran myötä, mutta olen ollut jo kauan valmis siihen muutokseen. Poikakoira meille on tulossa, siitä ei tingitä. Ja nimivaihtoehtoja on jo mietitty. Lemppariksi on noussut Kingi sekä Rico. Saa nähdä minkä nimen tuleva karvapallero saa, sitä odotellessa...♥
Pahoitteluni erittäin pitkästä tekstipätkästä ilman kuvia. En itse tajunnut ottaa esimerkiksi muuton vaiheista kuvia, joten saatte nyt tyytyä pelkkään tekstiin. Päivitän joko tänään illemmalla tai huomenna pientä terveellistä reseptiä, joka on oma luottoruokani ja joka sopii opiskelijabudjettiin.
Nyt olkoot aika aloittaa tänne kirjoittelu. Kaikenlaista on tapahtunut ja tuntuu, että koko elämä on muuttunut ehkä jopa liian nopeassa ajassa. Suurin muutos tällä hetkellä on se, ettei asu enää kotona. Ja se, että ensimmäistä kertaa elämässäni asun miehen kanssa, joka ei ehkä arvosta asunnon kauneutta ja siisteyttä niin paljon kuin minä :D Toinen tuleva suuri muutos on meille ensi kuussa tuleva pikkuinen "vauva". Mutta aloitetaan nyt muutosta.
19.5 sain avaimet ensimmäiseen omaan asuntooni, eli noin kuukausi sitten. Muuttoon en ollut valmistaunut melkein ollenkaan. Huonekaluja sekä elämiseen tarvittavia asioita minulta ei löytynyt. Toki aluksi aikaa meni pelkkään asunnon siivoukseen, sillä entinen asukas oli jättänyt sen erittäin törkyiseen kuntoon... Onneksi itseltäni löytyi taustavoimia siivoukseen, kiitos siis heille! Siivouksen jälkeen huonekaluja alkoi pikkuhiljaa vyöryä asuntoon erilaisista lähteistä. Läheiset antoivat meille erittäin paljon ilmaiseksi huonekaluja ja tarvikkeita. En voisi olla kiitollisempi siitä. Loput asiat ostimme joko tori.fi:stä tai ikeasta (opiskelijahintaan tietenkin :D). Asunto saatiin kohtuulliseen kuntoon, mutta huonekalut eivät ehkä olleet kaikista mielyttävimpiä. Tämän jälkeen vanhoja huonekaluja on korvattu todella paljon. Juuri eilenkin haimme pois toisen perheen muuton alta uuden ihanan pellavasohvan ja siihen sopivat nojatuolit. Asunto alkaa hiljalleen näyttää omalta kodilta♥
Itselläni on ollut erittäin ristiriitaisia tunteita muuttoa kohtaan. Innostumisen tunteita on aiheuttanut idea omasta rauhasta, vapaudesta ja sisustamisesta. Näitä kaikkia muutto on tuonut mukanaan. Olen saanut omaa rauhaa ja päätösvaltaa, etenkin kun mies on kaikki päivät töissä. Oma rauha on itselleni tärkeää, kunhan sitä ei ole liikaa. Vapaus on täysin uusi tunne itselleni, sillä minulla on ollut aina selkeät ja tiukat rajat kotona. Olen tällä hetkellä vapaa tekemään omat sääntöni. Minun ei ole pakko siivota, jos en halua. Minun ei ole pakko tulla ajoissa illalla kotiin, jos en halua. Voin myös kokata ja syödä juuri sitä mitä itse haluan. Nämä kaikki ovat positiivisia asioita. Kuitenkin yllättäen kaikki negatiiviset puolet liittyvät samoihin asioihin.
Oma rauha tuo mukanaan sen, että olen unohtanut täysin keskittymisen tärkeisiin asioihin. Nyt kun vieressä ei ole kokoajan äitiä muistuttamassa esimerkiksi kouluasioista, olen itse unohtanut ne melkein kokonaan. Kirjoitukset ovat edessä syksyllä ja tällä hetkellä valmistumiseni on ollut naurettavaa. Olen kirjoittanut muistiinpanoja, mutta en todellakaan ole lukenut niitä. Tarvitsisin sen jonkun patistamaan joka päivä. Vapaus tuo mukanaan erittäin paljon huonoja puolia. Minun ei ole pakko siivota, mutta siitä seuraa erittäin epämukava olo omassa asunnossa ja tavaroiden jatkuva katoaminen. Minulla ei ole kotiintuloaikoja, mutta se johtaa siihen, että saatan olla aamuyöhön asti ulkona vaikka seuraavana aamuna on aikaisin herätys ja tästä seuraa jäätävä väsymys. Voin tehdä ruoaksi aivan mitä haluan, mutta minun pitää myös tiskata kaikki sotkemani ja pitää huoli, että ravinto pysyy tarpeeksi terveellisenä. Yksi vinkki kaikille yksin muuttaville, OSTAKAA TISKIKONE. Oikeasti.
Pääosin olen silti onnellinen muutosta. Varsinkin, kun en muuttanut todellakaan kauaksi kotoolta, joten voin käydä siellä niin usein kun haluan. Olen vihdoin itsenäistymässä ja aikuistumassa. Se on yllättävän hieno tunne!
Nyt kun olen muutosta höpöttänyt aivan tarpeeksi, siirrytään toiseen aiheeseen. Nimittäin meidän tulevaan pieneen uuteen asukkaaseen. Otsikko on ehkä hieman liian hämäävä asian suhteen, ei minusta ei ole tulossa teiniäiti. Ei todellakaan. Pienellä vauvalla tarkoitan jotain todella pientä ja herttaista karvakasaa. Nimittäin koiranpentua. Olen asunut aina perheessä jossa ollaan allergisia koirille, joten en ole ikinä saanut omaa koiraa. Olen jo monta vuotta vannonut, että kun muutan pois kotoa, hankin itselleni koiran. Ja nyt on vihdoin sen aika. Ensi kuussa säästöt koiraan ovat kasassa ja meidän asuntoomme tulee perheenlisäystä. En ole vielä varma haluanko rotukoiran vai sekarotuisen. Sen tiedän, että en halua todellakaan mitään pientä koiraa. Haluan koiran josta saan turvallisuuden tunnetta ja jonka kanssa voin ulkoilla pitkiä matkoja ilman, että koira väsyy. Elämäni tulee muuttumaan varmasti niin paljon koiran myötä, mutta olen ollut jo kauan valmis siihen muutokseen. Poikakoira meille on tulossa, siitä ei tingitä. Ja nimivaihtoehtoja on jo mietitty. Lemppariksi on noussut Kingi sekä Rico. Saa nähdä minkä nimen tuleva karvapallero saa, sitä odotellessa...♥
Pahoitteluni erittäin pitkästä tekstipätkästä ilman kuvia. En itse tajunnut ottaa esimerkiksi muuton vaiheista kuvia, joten saatte nyt tyytyä pelkkään tekstiin. Päivitän joko tänään illemmalla tai huomenna pientä terveellistä reseptiä, joka on oma luottoruokani ja joka sopii opiskelijabudjettiin.
Kommentit
Lähetä kommentti